Istuin töissä ja kuuntelin esitelmää Australiassa Brisbanessa valmistettavista kenguruista (sähköverkon katkaisijoista). Äkkiä havahduin miten paljon kello oli. Taas tuli kiire suunnistamaan. Miksei koskaan voi ehtiä rauhassa valmistautua koitokseen. Vuorossa oli viimeiset Jokilaakson torstairastit ja paikkana rakas synnyinkaupunkini Harjavalta. Päädyin jälleen kilpailuasetelmaan 3,3 kilometrin C-radalla ja niinpä minä ampasin matkaan kuin tykin suusta pari minuuttia ennen kaveriani. Takaraivossani jyskytti varsin nolo tappio kaksi viikkoa aikaisemmin Massissa. Tämän vuoksi juoksinkin alussa kuin antilooppi paetessaan gepardia henkensä edestä. Hyvällä mielikuvituksella tasainen Harjavaltalainen kangas oli miltei samaistettavissa Afrikkalaiseen savanniin. Niinpä pienestä virheestä huolimatta kellotin pohja-ajat 3 ensimmäiselle rastille. Sitten vuorossa oli 4-rasti ja rahkasammaleista tasaista kangasta liki silmänkantamattomiin. Tämän kaiken keskeltä piti löytää suppa, jonka sisältä löytyy rasti ja emit leimasin koodilla 36. Todellisuudessa tämän bongasi liki kilometrien päähän ajokorttiin vaadittavan näön omaava henkilö, kunhan vain katsoi oikeaan suuntaan. Reilu pari minuuttia pyörittyäni näin onneksi rastin ja kirmasin sinne täyttä vauhtia.
Nälkäinen gepardi ei vielä onneksi ollut minua saavuttanut ja jatkoin eteenpäin päättäväisesti kohti 5-rastia.Vitoselle tuli taas kirkas pohja-aika ja matka kohti kutosta jatkui. Kutosrastille tein jälleen pohja-ajan ja gps-jälkeäni analysoituani rastiväli oli yksi elämäni tyylikkäimmistä, sillä kuljin suoraan reittiviivaa pitkin.
Myös loppumatka tuli varsin hyvin pientä 7-8 välin reitinvalinta mokaa lukuunottamatta. Maksoin toki tässä kohtaa hieman liian räväkästä alkuvauhdista enkä enäää onnistunut kellottamaan pohja-aikoja "loppusuoraa" lukuunottamatta.
Näin elämäni toisella "nuorten ja eläkeläisten" radalla sain sentään elämäni ensimmäisen top-3 kuntorastisijoituksen ja heti piikkipaikka liki ylivoimasella 5 sekunnin erolla kakkoseen. Kaiken kaikkiaan tästä jäi todella positiivinen maku sillä onnistuin ensi kertaa elämässä painamaan kilometrivauhtini alle 9 minuuttiin. Näin ollen viimeinen tämänvuotinen kuntorasti Satakunnassa jätti positiivisen maun. Jottei liian positiiviseksi maku mene, päätin lähteä poistamaan tätä positiivisuutta ensi maanantaina Suolijärvelle Hervantaan.
Hervannan reissusta ja omasta koko kaudesta erillinen blogitekstinsä näkee päivän valon toivon mukaan ensi viikon aikana.
-T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti