Suomi 100 juhlavuoden starttaus

Viime viikolla koulutuksessa pohdeimme tehokkuutta. Huomasin koulutuksessa hyvin nopeasti, kuinka helposti ihminen (siis myös minä) keksii tekosyitä ettei voi parantaa toimintaansa ja menee kaiken epämääräisen taa piiloon. Sama pätee myös minun jokavuotista "Jukolakuntoon" projektiani.
"Enhän minä nyt voi lenkille mennä, koska..." Enhän minä jaksa urheilla kun olen jo..." Päivästä toiseen keksin itselleni ja muille tekosyitä sen sijaan että ottaisin oikeasti itseäni niskasta kiinni ja ryhtyisin toimeen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kaivoimme sukset autotallin perältä, pakkasimme Toyotan ja lähdimme kohti Jämiä ja hiihtotunnelia.

Jännitys oli käsinkosketeltavissa kun keskeltä ei mitään löytyi Jämin Luonto -ja Liikuntakeskus. Sitten välineet pois autosta ja testaamaan yli 15 vuoden tauon jälkeen pysyykö sitä enää suksilla pystyssä.

Hiihtoputki oli täynnä elämäntapahiihtäjiä ja me. Kaksi eksyneen näköistä kauriinpoikasta.

Laitettuani jalkaan sukset ja hypättyäni ladulle (menomatka on varsin pitkälti alamäkeä), minua pelotti enemmän kuin aikoihin. Vauhtini kiihtyi hallitsemattomasti enkä oikein tienny mitä olisin tehnyt (muuta kuin rukoillut, että en kaadu ja jää takana tulevien jyräämäksi). Ja kuten aina alamäkien jälkeen niin myös nyt. Edessä oli ylämäki. Keuhkoni huusivat hoosianna hymniä, kurkkua kuivasi, päätäni alkoi särkeä ja monot puristivat jalkojani. Päästyäni takaisin ylös ja saatuani kierroksen täyteen, olin jo valmis lopettamaan orastavan uuden harrastukseni. (kierroksen pituus Jämin omien sivujen mukaan 1,25km gps:ni näytti 950m).



Pienen tauon jälkeen kiersin silti myös toisen kierroksen ja tuntemukseni olivat likipitäen samat kuin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Sillä poikkeuksella tosin että monot tuntuivat paremmalta, enkä ihan niin valtavasti pelännyt kaatumista.

Viimeisten kuukauksien aikainen laiskottelu aiheutti silti niin voimakkaan pahoinvoinnin, että en kyennyt. Päätin kuitenkin että jahka ilmojen haltiat sallivat ja lumi saapuu Satakuntaan niin lähden kokeilemaan siipiäni hiihtäjänä uudelleen ja tällä kertaa taivasalle.

Operaatio Jukolakuntoon 2017 ja Pirkanhiihtokuntoon xxxx on näin siis laukaistu käyntiin. Ja hyvää itsenäisyytemme 100 vuotisjuhla vuotta kaikille.

Palatakseni vielä blogin alussa olleeseen tekosyy teemaan, niin haastan itseni ja muut lopettamaan tekosyyt ja lähtemään ylös ulos ja lenkille!!

 

PS. Koitan tasaisin väliajoin päivitellä tänne miten molemmat projektit etenee.

-Trikoo