Nelikymppinen urbaani
täti-ihminen heittäytyi kevään korvilla hurjaksi ja innostui kuuntelemaan ja
lukemaan suunnistuksesta ja sen lieveilmiöistä. Jossain kohtaa ilmeisesti
osoitin jopa havaittavaa kiinnostusta, koska yhtäkkiä huomasin ilmoittautuneeni
fanibussiin ja olin lähdössä Kuopioon katsomaan Jukolan viestiä.
Todellinen valmistautuminen
alkoi suunnistuskurssilla. Pitäisihän faninkin osata suunnistaa ulos metsästä,
jos sinne vahingossa eksyisi. Miikka Harmaakarhu Olin johdatteli minut ja
Janica Teperin kartan ja kompassin saloihin Porissa Hyvelässä, jossa
eksyttäessä olisi hyvä pyytää apua, koska kielimuuri ei olisi esteenä. Tärkein
valmistautumisriitti oli kuitenkin tankkauksesta huolehtiminen. Perjantaina
varmistettiin etteivät eväät lopu pitkän bussimatkan aikana.
Vaikka yllättävän suuri
julkisuus ei ollut noussut joukkueelle päähän, oli julkkisten kanssa
matkustamisessa ja hengailemisessa hassuja piirteitä. Ohikulkijoiden päät
kääntyivät useaan kertaan katsomaan suuria logoja, yhtenäisiä edustusasuja ja
televisiosta tuttuja kasvoja. Ja kyllähän sitä fanin kelpasi siinä vierellä
istuskella, seisoskella ja tankata. Komeaa suomalaista miesjoukkoa on aina ilo
katsella, varsinkin kun kyseessä on tuhansien harjoitustuntien huippuunsa
virittämiä kehoja ja rennolla asenteella suoritukseen keskittyviä miehiä.
Kun lämpötila painui lähelle
nollaa puolen yön jälkeen, oli tämän fanin hipsittävä telttaan ja makuupussiin
lämmittelemään. Onneksi kuitenkin ryhmämme oli varustautunut erilaisilla
sähköisillä viestintävälineillä, joten emme olleet pelkkien kuulutuksien
varassa, vaan saimme välillä jopa ajankohtaista tietoa tulostilanteesta. Vaikka
minun elimistöni oli sitä mieltä, että nyt nukutaan, tai ainakin levätään,
koska on yö, suunnistajat singahtelivat omille osuuksilleen uskomattoman
tarmokkaina. Metsän ja louhikon kutsu on ilmeisesti vaativa, mutta onneksi
kutsun kuulevat vain harvat ja valitut.
Jostain on ilmoille kulkeutunut
sitkeä huhu siitä, että suunnistaisin ensi vuonna NOT-OK PSK SK:n Venlojen
joukkueessa. Tämä on kuitenkin (toistaiseksi) pelkkä villi huhu. Erämaan kutsu
on hyttysen ininää ja kaislojen suhinaa korvissani.
Kiitokset loistavasta seurasta
ja uskomattomista suorituksista,
Pee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti