Tiistaiaamuna 26.11 kovan niskakivun (mikä se sellanen hieroja on?) kourissa matkustin jälleen kerran Onnibussilla kohti työpaikkaa. Oikean kantapään rakko ei myöskään helpottanut ollenkaan oloa. Nenä vuosi ja päätä ja niskaa särki. Laitoin eilen Hirvi Heinikankaalta lainaamani led-otsalampun lataukseen. Kaikesta kivusta ja särystä huolimatta odotin silti pelon sekaisen jännityksen vallassa tulevaa yösuunnistusharjoitusta Isomäen metsissä. Tuli lounastauon aika. Taivaalta alkoi sataa alijäähtynyttä vettä. Keli näytti mitä täydellisimmältä märkäkorvien ensimmäiselle yösuunnistus-treenille.
Ruokailun jälkeen oloni muuttui yhä epävarmemmaksi ja päätä ja niskaani kolotti edelleen hyvin paljon. Sykkivä kipu oikeassa kantapäässä häiritsi keskittymistäni sähköverkonsuunnitteluun. Onneksi sentään duo Korpela-Lehtonen piristi ilmapiiriä kauneimmilla joululauluilla.
Työpäivä alkoi olla ohi ja H-hetki alkoi lähestyä yhtä vääjäämättömästi kuin horisontti pimeni Karjarannan yllä. Huono oloni vain lisääntyi ja lisäntyi. Epätoivo kasvoi suureksi möhkäleeksi sisälläni. Käteni alkoivat täristä. Viereisessä loossissa hihkuttiin riumusta ja laulettiin In The Heat Of The Nightin tahtiin. Mieleeni tuli Harmaakarhun kyseenalainen seuraennätys ei yhtään löydettyä rastia. Hirvi Heinikangas ilmaantui suunnittelutoimistoon kyselemään joko täällä ollaan valmiita illan koitokseen? Olimme juuri Avokallion kanssa riisuutumassa työuniformuistamme hempeän musiikin soidessa taustalla. Tämän jälkeen pukeuduimme NoNamen meille toimittamiin uunituoreisiin suunnistushousuihin ja sukkiin.
Kamera mukaan ja hyppy punaisen kostajan kyytiin ja matka kohti Isomäkeä saattoi alkaa. Jätimme taktisesti auton pienen matkan päähän lähtöpaikasta, jotta pystyimme ottamaan pienen alkulämmittelylenkin lähtöpaikalle. Lähtöpaikalle saavuttuamme alkoi hengityksiemme höyrytessä ja valokeilojen singotessa sinne tänne lähtöpaikalla alkoi itsevarmuus pikku hiljaa nousemaan aikaisemmista pohjamudista. Onneksi sentään jäätävä tihkusade oli jo loppunut, kun lähdön hetki koitti. Kullaan Novikov, Tuuliviiri ja Suppa olivat jo metsässä kun koitti minun vuoroni lähteä metsään. Katse Heinikankaan viralliseen kelloon, kartta käteen, kartan suuntaus ja matka kohti elämäni ensimmäistä yörastia oli alkanut.
.JPG) |
| Ratamestari Heinikangas lähettää Tuuliviirin matkaan. |
Olin päättänyt kävellä rauhallisesti karttaa lukien ja optimaalisia reittejä suunnistaen koko matkan, mutta jo noin 50 metrin jälkeen päätin kuitenkin lähteä hölkkäämään pikku hiljaa polkua pitkin kohti rastia. Jossei muuten, niin sillä tavoin pysyy ainakin mukavasti jalat lämpöisinä. Ensimmäinen rasti löytyi jopa hämmentävin helposti ja aiheutti ehkäpä valheellisenkin hyvänolon tunteen. Lähdin kuitenkin varsin itsevarmana polkuja pitkin kiertämään kohti kakkosrastia. Etenin suunnitelmani mukaan varsin hienosti osaksi hölkäten ja osaksi kävellen kohti rastia. Kulkusuuntaani vasemmalla puolella alkoi kuitenkin vilkkua useampia otsalamppuisia suunnistajia. Hälytyskelloni alkoivat soida, mutta eivät tarpeeksi. Kävin siis morjestamassa ryhmää joka koostui kolmikosta Kullaan Novikov, Tuuliviiri ja Suppa. Ihmettelin kovaan ääneen paikkaa mistä he rastia etsivät ja kehoitin heitä siirtymään vasemmalle. Itse lähdin vasempaan ja kohti alkuperäistä suuntaani. Aikani etsiskeltyäni rasti löytyi kartan osoittamasta paikasta (jouduin tosin hakemaan itseni tarkasti kartalle polun risteyksestä ennen tätä). Välkäytin valojani kohti em. ryhmää ja huikkasin merkiksi löydetystä rastista, mutta en kuullut tai nähnyt mitään joten jatkoin matkaani kohti kolmosta.
Kolmoselle mennessäni sekosin hieman poluissa ja pummasin pikkuisen. Tällä välillä kolmen kopla oli saavuttanut minut.Yhtä kaikki rastit 3,4,5 löytyivät enemmän tai vähemmän yhteistyössä Tuuliviirin, Kullaan Novikovin, Harmaakarhun ja Supan kanssa. Rastin 5 ympäristö oli ilmeisen muuttunut kartan tekoajasta sillä metsäkone oli karsinut aluetta huomattavasti.
Rastin 5 jälkeen matkalla pururadalle tapahtui silti suurin painajaiseni. Tähän asti moitteettomasti toiminut lamppuni lakkasi yht' äkkiä toimimasta. Valoni sammumisen jälkeen tunsin Harmaakarhun käpälät selässäni. Harmaakarhu ei onneksi alkanut raadella selkänahkaani, sillä hän tarkisti lamppuni yhteyden akkuun ja totesi sen hyväksi. Äärimmäistä lamppuni häiriöstä aiheutunutta pimeyttä kuitenkin hillitsi lähituntumassa olleet Tuuliviiri ja Harmaakarhu (kuulamani mukaan myös Suppa oli samassa porukassa, mutta tästä minulla ei ole mitään muistikuvia). Tultuani polulle kaivoin viittä vaille vainaan E7:n puhelimeni ja sytytin siihen taskulamppusovelluksen. Lähdin hölkkäämään Harmaakarhun ja Tuuliviirin peesissä kohti helppoa 6 rastia jonka löytyminen onnistui jopa kännykkätaskulampun valossa.
 |
| Lamppuni ennen sammumista. |
Loppumatkan ajan tein yhteistyötä Jukolahengessä Tuuliviirin kanssa. Harmaakarhu ja Suppa tulivat maaliiin omia reittejään. Toisinaan aina rastin lähettyvillä meihin törmäten. Ensimmäisenä maalin oli tullut 4 rastin lähettyvillä viimeksi näkemäni Kullaan Novikov, joka oli selvästikin kakkosrastilla antamastani kritiikistä sisuuntuneena tehnyt hyvää työtä lopuilla rastiväleillä.
Lopputuloksena Harmaakarhu hallitsi ratamestarin oikut parhaiten ja selvisi reitistä ainoana alle tuntiin. Liiallista itsevarmuutta uhkuen matkalle lähteneet Kullaan Novikov ja Avokallio antoivat kilpakumppaneilleen tasotusta, koska he päättivät ennen ykkösrastia hakea ysirastin. Avokallion sports-trackerin mukaan koukaus oli n. 8 minuuttia. Suppaa lukuunottamatta muut suunnistajamme löysivät kaikki rastit. Supalta jäi noutamatta myös muille harmaita hiuksia tuottanut kakkosrasti. Alla loppuajat.
1. Miikka "Harmaakarhu" Olin 58:00
2. Topi "Trikoo" Levomaa 1:03:24
3. Heikki "Tuuliviiri" Piisi 1:06:24
4. Jari "Kullaan Novikov" Lappalainen 1:07:36
5. Antti "Avokallio" Lehtonen 1:15:55
6. Markku "Lapinleuku" Lehtonen 2:05:00
7. Teemu "Suppa" Korpela 1:12:15
 |
| Suunnistamamme kartta. |
Kaiken kaikkiaan yösuunnistus tuntui varsin mukavalta ja suorastaan palan halusta lähteä uudelleen pimeään metsään rasteja etsimään. Toki tällä kertaa toivoisin että lamppu toimisi moitteettomasti koko matkan. Tästä matkasta jäi paljon parempi fiilis kuin edellisestä harjoituksesta jonka pidimme Rottajärven legendaarisissa maastoissa. Rottajärven antisankari pysyi edelleen Rottajärven antisankarina. Nämä Topin-päivä rastit olivat silti ihan hyvää harjoitusta siinä mielessä, että jos keskittyy Sosiaaliseen mediaan ja kaikenlaisen kuvamateriaalin hankintaan, niin silloin ei suunnistuksesta tule mitään.
-Trikoo
PS.
 |
| Tänään jäljellä Jukolaan |
