Oli aivan normaali tiistaiaamu. Vietettiin vuoden 2013 viimeistä päivää. Aamukahvin jälkeen lueskelin uutiset, pesin pyykkiä ja kävin kaupassa. Tämän jälkeen lähdin kohti keskustaa ja 3D-matkaa kohti Keski-Maata. Vierailu oli mieluisa, sillä matkan tarjonneen Finnkinon "taikalasi"-mallistossa oltiin siirrytty päivitettyyn versioon. Lohikäärme Smaugin hönkäilyistä huolimatta nenäni ei ollut kipeä. Päivitetyt lasit lienevät suurin yksittäinen syy tähän. Keski-Maan matkan jälkeen suuntasin jälleen kohti Hervantaa ja menin ystäväni luo katsomaan kun muut kilistelivät lasejaan vanhan vuoden päättymiselle. Itse maistoin yhden porilaisen ja yhden hervantalaisen oluen. Kello yhdeksän jälkeen oli taas aika hypätä bussiin ja lähteä kohti Laukontoria katsomaan ilotulitusta. Ilotulituksen jälkeen siirryin jälleen bussiin ja matkustin takaisin kotiin muiden jatkaessa juhlintaa.
 |
| Ilotulitusta Ratinassa |
Yö oli kaaottinen. Vuoron perään palelin hullun lailla ja olin aivan hiestä märkä. Samaan aikaan verhojen raosta näkyi taivas Hervannan yllä, joka välähteli tasaisin väliajoin ja ikkunat rytkyivät paukkujen voimasta. Olo oli kuin olisin keskellä Stanley Kubrickin Full Metal Jackettia.
Kello 06:30 heräsin kun puhelimeni alkoi soittaa Game of Thrones teemaa. Parin torkutuksen jälkeen noustuani viluisena sängystä ylös pakkailin suunnistuskamat reppuun, pesin hampaat, join aamukahvin ja lähdin kohti aamubussia Hervannasta linja-autoasemalle. Vuodenvaihde näkyi katukuvassa epätodellisena rauhallisuutena. Ainoastaan kaksi myöhään valvonutta juhlijaa hoilaili jotain epämääräistä ja eteni vakioveikkaajan 1X2-askellusta hyödyntäen kohti Etelä-Hervantaa. Noustuani bussiin mieleeni tulvi väistämättä ajatus ikimuistoisesta "Hervannan yöbussista" ja kaikesta siitä legendaarisesta mitä tämä kyseinen vanha linja-autoyksilö oli saanut jälleen viime yönä olla todistamassa. Löytyihän bussista oksennus, makkaraperunat, mäkkärin pirtelö ja irtirevitty penkin istuin (tai tarkemmin paikka jossa istuimen olisi pitänyt olla). Mistä kaikesta olinkaan jäänyt paitsi?
Tämän jälkeen seurasi 45 minuutin odotus, jotta saatoin hypätä Satakunnan Liikenteen bussiin kohti Huittista ja siitä edelleen seuraavalla bussilla kohti Harjavaltaa. Hintaa tälle lystikkäälle ja osin jopa jännittävälle bussimatkalle, jossa yhteensä minua viihdytti kaksi eri kuljettajaa ja kaksi kanssa matkustajaa (eivät olleet samaan aikaan kyydissä) kertyi vaivaiset 25,60. Halpaa ja mukavaa tuo bussimatkustaminen vuoden 2014 Suomessa. Bussissa istuessani mietin lukuisia kertoja, että onko minulta viimeinenkin aivosolu kuollut, koska tällaiseen hulluuteen lähden mukaan. Edellisen kerran tämä kohtalokas ajatus aivosolujeni joukkopaosta oli juolahtanut mieleeni Joulupäivänä osallistuessani Kylpylähotelli Edenissä zumbaan mummojen kanssa.
Saapuessani Harjavaltaan keli oli synkkä ja kaikki näytti muutenkin synkältä. Keuhkoistani tuli epäilyttävästi Ghostbusters elokuvasta tutun ektoplasman näköistä limaa. Tämän seurauksena päätin valita lyhyemmän (3,4 km) kuntosuunnistusradan pidemmän (5,3 km) sijasta. Kaiken kaikkiaan tähän Uuden Vuoden päivän suunnistukseen osallistui yli 150 suunnistajaa.
Lähdin liikkeellä hyvin varovasti hölkäten, mutta silti limaa vain tuli ja tuli. Tämän seurauksena luovuin hölkkäämisestä niin pian kuin vain kehtasin. Aina välillä koitin hieman hölkätä/juosta, mutta huomasin sen turhaksi, sillä ei vain kunto sitä kestänyt. Viimeinen niitti oli rastille 4 mennessä kun katsoin huolimattomasti karttaa ja katsoin rastin olevan hiekkamontussa eikä sen päällä. Tästä eteenpäin päätin kävellä loppumatkan. Todellisuudessa hölkkäsin silti loppusuoran, sillä en kehdannut sitä kävellä.
 |
| Suunnistuskartta (reittiä ei ole, koska unohdin tallentaa reitin). |
Tällä kertaa on sanottava, että rata oli jopa minun suunnistustaidoilleni liian helppo. Tällä kertaa olin jopa itse siinä asemassa, että neuvoin kaksi leidiä rastille. Tiedän ottaneeni tässä tietoisen riskin arvostellessani reittiä liian helpoksi, sillä olen itsekkin joutunut kerran jos toisenkin turvautumaan toisten apuun. Toki rehellisyyden nimissä, jos olisin täällä ns. kotikentälläni joutunut turvautumaan pinkkien enkelien tai muiden apuun niin silloin Vehmersalmen metsät olisivat saaneet 162 päivän kuluttua pysyvän uuden asukin. Nyt lienee pakko koputtaa puuta ja toivoa, etten suututtanut suunnistusjumalia.
 |
| Tänään jäljellä Jukolaan. |
Tänään 3.1. on seurallamme aihetta juhlaan, sillä tämän kesän komeimmat Jukola-asut saapuivat Nonamen toimittamina meille tänne Poriin.
 |
| Huono kuva hienosta asusta. Mallille suositellaan laihdutus- ja kuntokuuria näin joulun pyhien jälkeen |
Uuden vuoden lupauksena teille arvoisat fanimme on luvassa monenlaista kivaa yllätystä kunhan päivät tässä pitenevät. Yllätyksiä on luvassa niin Facebookiin, Twitteriin kuin myös tänne blogiin.
-T
