Kaikki alkoi kesäkuussa järjestetystä suunnistuskurssista.
Sieltä käytiin hakemassa hieman oppeja ja uskallusta lähteä tämän lajin pariin
ihan ”tosissaan”. Aiempina vuosina olen jokusen kerran käynyt
maanantairasteilla kääntymässä, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Tänä
vuonna ennen Esi-Jukolaa harjoittelua kertyi kaksi iltaisen kurssin lisäksi 5
maanantairastit ja yhdet torstairastit, eli vahvalta pohjalta lähdettiin
mukaan.
Esi-Jukolassa pojat muodostivat joukkueen Louna-Polun
lyhyeen sarjaan. Minä lähdin sitten saman Louna-Polun lyhyelle soolo osuudelle.
Näin pääsi yhteislähtöön mukaan. Eniten jännitti se, ettei kartan rasteja
saanut nähdäkseen yhtään ennen kuin juoksu kohti metsää alkoi. Yhteislähtö oli
kuitenkin oikein onnistunut. Tosin suhteellisen pian sitä totesi olevansa lähes
yksin metsässä liikenteessä. Matka kohti ykkösrastia tosin taittui toisen
suunnistajan seurassa, mutta rastille jo saavuttiin eri reittejä.
Paimiossa avokallion laidalla sijainnut kakkosrasti oli
koitua kohtalokseni. Etsin rastia ikuisuuden rinteeltä ja kiipesin kalliota
ylös ja alas. Lopulta luovutin ja päätin unohtaa koko kakkosrastin. Lähtiessäni
kohti kolmosrastia tie tuli kuitenkin liian nopeasti vastaan ja totesin olleeni
väärällä kalliolla rastia etsimässä. Ei kun juosten takaisin metsään ja
noutamaan se kakkosrasti. Olisi kannattanut luovuttaa jo aiemmin. Nyt oli aikaa
tuhlattu jo niin paljon että kärkijoukkueilla oli jo toinen osuus viestistä
metsässä. Myös vesipistettä olisi kovin kaivattu helteiseen päivään jo
kakkosrastin jälkeen, mutta ymmärrän kyllä että järjestäjät eivät olleet
varautuneet harhailuuni.
Matkalla kolmosrastille oli lohduttavaa kuitenkin nähdä
muitakin yksilösuoritusta tekeviä edelleen metsässä. Sai lisää virtaa jatkaa
reittiä eteenpäin. Seuraavat rastit aina juomapisteelle löytyivät helposti ja
matka taittui reippaasti. Loppumatkasta oli maalialueen lähikallioille
sijoitettu useampi rasti. Kuulutukset kuuluivat jo metsään vaikka vielä oli 3
rastia löytämättä. Tässä kohtaa tuli myös käytyä ainoan kerran väärällä
rastilla toteamassa ettei ole minun. Onneksi olin kuitenkin kartalla ja omakin
löytyi helposti. Maalia edeltänyttä rastia haimme toisen suunnistajan kanssa
yhdessä, molemmat kun epäilimme laskeutua kalliolta niin alas, mutta
yhteistyöllä se viimeinenkin rasti tuli vastaan ja sen jälkeen oli opastettu
reitti maaliin.
Helle ja se yksi avokallio olivat johtaa siihen, ettei
kaikkia rasteja olisi löytynyt, mutta selvisin kuitenkin metsästä voittajana ja
kaikki rastit löytäneenä. Vesipulloa olisi tosiaan mukana tarvittu.
Maaliintulon jälkeen kun join lähes 4 litraa vettä.
Hieno reissu! Oli kivaa käydä ensimmäisestä kertaa suunnistustapahtumassa.
Aiemmin minua ei ole edes katsomon puolelta sieltä löytänyt. Kiitos minut
mukaan houkutelleelle porukalle! Nyt voi valmistautuminen Louna-Jukolaan alkaa.
-Tiia
