Ensimmäinen suunnistukseni

Jes, nyt se on tehty, ensimmäinen suunnistusreissu pitkän ja hartaan suunnittelun jälkeen! Oltiin Venlojen kanssa sovittu, että tänään, sunnuntaina, mennään kiertämään Yyterin Keisarinpankki H16-rata. Olin niin intoa täynnä, että olin parkkiksella jo vähän yli kaksi, kun puoli kolmelta oli sovittu. Syksyisen harmaata keliä katsellessani mietin, että jos ei muut tulekaan, niin mitäs tässä odottelemaan, metsään vain! Se oli virhe. Ensinnäkin, minulla oli kartta, ei kompassia ja Oravapolku-suunnistuksesta oli aikaa enemmän kuin jaksoin laskea. Toisekseen, ensimmäinen rasti löytyi hirmu helposti. Siitä jo pitäisi tietää, että jos joku tuntuu liian helpolta, se myös on sitä. Paikalla oli vain pukki ja itse rastimerkki puuttui. Tosin tiesin, että ainakin rasti 8 tällä radalla puuttuu, joten voihan se puuttua tämä ykkönenkin. Otin ekasta rastista oikein kuvan. Onneksi samalla hetkellä Janica "Jänis" Teperi soitti ja kysyi missä olin. Lupasin odotella porukkaa ykkösrastilla, jossa voidaan sitten ottaa se yhteiskuva. Näin kauempaa porukan tulevan ja ajattelin lähteä heitä vastaan ihan vain siltä varalta, etten olekaan ykkösrastilla. Tämä epäilys hiipi mieleeni, kun näytti siltä, että kompassein varustettu pääryhmä ei tullutkaan suoraan kohti... juu en ollut ykkösellä, en. En edes kakkosella, enkä oikealla radalla. Kolmas virhe oli se, että olin edes kuvitellut, ettei muita tule... KAIKKI Venlat olivat mukana! Miten olin edes kuvitellut muuta?!?

Porukalla se ykkösrasti löytyi helposti ja siinä jakaannuttiin kahteen joukkueeseen. Tiia "Navi" Niemi, Leena "Hukka" Hacklin ja minä, Suvi "Suojuotti" Korjonen lähdimme ensimmäisenä matkaan. Vähän meille etumatkaa antaen perään lähtivät Päivi "Pummi" Railovuo, Janica "Jänis" Teperi ja Eeva "Happo" Ylänen. Meidän joukkueemme lähti vuorotellen johtamaan joukkoa kohti rasteja. Rastit löytyi helposti ja kolmen viikkoa kestäneen flunssan ja puoli vuotta kestäneen lenkkeilytauon jälkeen olin tosi tyytyväinen omaan jaksamiseeni. Saapa nähdä, mikä on vointi illalla ja huomenna... Muutaman kerran kohtasimme toisen joukkueen kanssa metsässä rastien välillä. Meiltä jäi se kasirastin pukki näkemättä, mutta toinen joukkue oli sen löytänyt. Olimme olleet kyllä ihan lähellä. Maaliin tultiin taas yhtä matkaa koko porukka.

Oli kyllä ihan mahtava reissu! Navin suunnistusopeilla sain paljon irti ja nyt osaan jopa käyttää kompassia, joten voin sen mökiltä naulasta käydä hakemassa. Kiitos koko porukalle!

Seuraavaa suunnistusta odotellen....

Suvi "Suojuotti" Korjonen

Trikoon ensimmäinen ykkössija

Istuin töissä ja kuuntelin esitelmää Australiassa Brisbanessa valmistettavista kenguruista (sähköverkon katkaisijoista). Äkkiä havahduin miten paljon kello oli. Taas tuli kiire suunnistamaan. Miksei koskaan voi ehtiä rauhassa valmistautua koitokseen. Vuorossa oli viimeiset Jokilaakson torstairastit ja paikkana rakas synnyinkaupunkini Harjavalta. Päädyin jälleen kilpailuasetelmaan 3,3 kilometrin C-radalla ja niinpä minä ampasin matkaan kuin tykin suusta pari minuuttia ennen kaveriani. Takaraivossani jyskytti varsin nolo tappio kaksi viikkoa aikaisemmin Massissa. Tämän vuoksi juoksinkin alussa kuin antilooppi paetessaan gepardia henkensä edestä. Hyvällä mielikuvituksella tasainen Harjavaltalainen kangas oli miltei samaistettavissa Afrikkalaiseen savanniin. Niinpä pienestä virheestä huolimatta kellotin pohja-ajat 3 ensimmäiselle rastille. Sitten vuorossa oli 4-rasti ja rahkasammaleista tasaista kangasta liki silmänkantamattomiin. Tämän kaiken keskeltä piti löytää suppa, jonka sisältä löytyy rasti ja emit leimasin koodilla 36. Todellisuudessa tämän bongasi liki kilometrien päähän ajokorttiin vaadittavan näön omaava henkilö, kunhan vain katsoi oikeaan suuntaan. Reilu pari minuuttia pyörittyäni näin onneksi rastin ja kirmasin sinne täyttä vauhtia.

 Nälkäinen gepardi ei vielä onneksi ollut minua saavuttanut ja jatkoin eteenpäin päättäväisesti kohti 5-rastia.Vitoselle tuli taas kirkas pohja-aika ja matka kohti kutosta jatkui. Kutosrastille tein jälleen pohja-ajan ja gps-jälkeäni analysoituani rastiväli oli yksi elämäni tyylikkäimmistä, sillä kuljin suoraan reittiviivaa pitkin.

Myös loppumatka tuli varsin hyvin pientä 7-8 välin reitinvalinta mokaa lukuunottamatta. Maksoin toki tässä kohtaa hieman liian räväkästä alkuvauhdista enkä enäää onnistunut kellottamaan pohja-aikoja "loppusuoraa" lukuunottamatta.

Näin elämäni toisella "nuorten ja eläkeläisten" radalla sain sentään elämäni ensimmäisen top-3 kuntorastisijoituksen ja heti piikkipaikka liki ylivoimasella 5 sekunnin erolla kakkoseen. Kaiken kaikkiaan tästä jäi todella positiivinen maku sillä onnistuin ensi kertaa elämässä painamaan kilometrivauhtini alle 9 minuuttiin. Näin ollen viimeinen tämänvuotinen kuntorasti Satakunnassa jätti positiivisen maun. Jottei liian positiiviseksi maku mene, päätin lähteä poistamaan tätä positiivisuutta ensi maanantaina Suolijärvelle Hervantaan.

Hervannan reissusta ja omasta koko kaudesta erillinen blogitekstinsä näkee päivän valon toivon mukaan ensi viikon aikana.

Tulokset ja väliajat

-T