keskiviikko 13. elokuuta 2014

Esi-Jukolassa ekaa kertaa

Kaikki alkoi kesäkuussa järjestetystä suunnistuskurssista. Sieltä käytiin hakemassa hieman oppeja ja uskallusta lähteä tämän lajin pariin ihan ”tosissaan”. Aiempina vuosina olen jokusen kerran käynyt maanantairasteilla kääntymässä, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Tänä vuonna ennen Esi-Jukolaa harjoittelua kertyi kaksi iltaisen kurssin lisäksi 5 maanantairastit ja yhdet torstairastit, eli vahvalta pohjalta lähdettiin mukaan.

Esi-Jukolassa pojat muodostivat joukkueen Louna-Polun lyhyeen sarjaan. Minä lähdin sitten saman Louna-Polun lyhyelle soolo osuudelle. Näin pääsi yhteislähtöön mukaan. Eniten jännitti se, ettei kartan rasteja saanut nähdäkseen yhtään ennen kuin juoksu kohti metsää alkoi. Yhteislähtö oli kuitenkin oikein onnistunut. Tosin suhteellisen pian sitä totesi olevansa lähes yksin metsässä liikenteessä. Matka kohti ykkösrastia tosin taittui toisen suunnistajan seurassa, mutta rastille jo saavuttiin eri reittejä.

Paimiossa avokallion laidalla sijainnut kakkosrasti oli koitua kohtalokseni. Etsin rastia ikuisuuden rinteeltä ja kiipesin kalliota ylös ja alas. Lopulta luovutin ja päätin unohtaa koko kakkosrastin. Lähtiessäni kohti kolmosrastia tie tuli kuitenkin liian nopeasti vastaan ja totesin olleeni väärällä kalliolla rastia etsimässä. Ei kun juosten takaisin metsään ja noutamaan se kakkosrasti. Olisi kannattanut luovuttaa jo aiemmin. Nyt oli aikaa tuhlattu jo niin paljon että kärkijoukkueilla oli jo toinen osuus viestistä metsässä. Myös vesipistettä olisi kovin kaivattu helteiseen päivään jo kakkosrastin jälkeen, mutta ymmärrän kyllä että järjestäjät eivät olleet varautuneet harhailuuni.

Matkalla kolmosrastille oli lohduttavaa kuitenkin nähdä muitakin yksilösuoritusta tekeviä edelleen metsässä. Sai lisää virtaa jatkaa reittiä eteenpäin. Seuraavat rastit aina juomapisteelle löytyivät helposti ja matka taittui reippaasti. Loppumatkasta oli maalialueen lähikallioille sijoitettu useampi rasti. Kuulutukset kuuluivat jo metsään vaikka vielä oli 3 rastia löytämättä. Tässä kohtaa tuli myös käytyä ainoan kerran väärällä rastilla toteamassa ettei ole minun. Onneksi olin kuitenkin kartalla ja omakin löytyi helposti. Maalia edeltänyttä rastia haimme toisen suunnistajan kanssa yhdessä, molemmat kun epäilimme laskeutua kalliolta niin alas, mutta yhteistyöllä se viimeinenkin rasti tuli vastaan ja sen jälkeen oli opastettu reitti maaliin.

Helle ja se yksi avokallio olivat johtaa siihen, ettei kaikkia rasteja olisi löytynyt, mutta selvisin kuitenkin metsästä voittajana ja kaikki rastit löytäneenä. Vesipulloa olisi tosiaan mukana tarvittu. Maaliintulon jälkeen kun join lähes 4 litraa vettä.

Hieno reissu! Oli kivaa käydä ensimmäisestä kertaa suunnistustapahtumassa. Aiemmin minua ei ole edes katsomon puolelta sieltä löytänyt. Kiitos minut mukaan houkutelleelle porukalle! Nyt voi valmistautuminen Louna-Jukolaan alkaa.


-Tiia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti