Tuskaa ja armotonta kohellusta Yyterissä 12.8.2013 

Nyt seuraa yksinäisen rastinkiertäjän lohduton kertomus siitä, miten ei pidä suunnistaa.

Maanantai, pientä sadetta ja sopivan lämmintä.
Tänään otan kaikki varman päälle ja käytän hyväkseni polkuja, enkä kohella turhaan. Kompassilla korkeintaan varmistetaan että ollaan menossa sinne minne pitää. Selkeät reitit juostaan ja rastien läheisyydessä rauhoitetaan tilanne.

Näillä ajatuksilla siis lähdin liikenteeseen, mutta sitten tapahtui taas jotain.

Lähtö - 1 rasti
Selvä reitti, joten ei muuta kuin kaasu pohjaan ja homma hyvä.
Reitillä selvä polku jonka kaartaessa selvästi vasempaan tiedän olevani jo lähes rastilla. Mitä sen kummempia kuin mennään vaan. Ja pummi. Siinä kohdassa jossa kartalla polku alkaa kaartamaan vasemmalle onkin hetken aikaa kaksi polkua rinnakkain, mutta eihän sitä nyt niin tarkkaan kukaan karttaa lue vaan juoksee kyseisestä kohdasta 250m ohi, toteaa virheensä ja palaa haavoja nuollen takaisin risteykseen. No tässä kohtaa rauhoitettiin ja mentiin pikku hiljaa ykköselle joka löytyikin helposti.

Rastiväli 1-2
Helppoa kuin heinänteko. Taas selviä polkuja. hieman pisti jo puuskuttamaan ensimmäisen rastivälin kaahailu, mutta hengitys tasaantui ja kakkoselle tultiinkin nätisti. Lähdin hakemaan rastia tietoisesti hieman vasemman kautta,koska säännönmukaisesti olen syystä tai toisesta mennyt aina oikealta ohi. Löytyi suunnitelmien mukaan.

Rastiväli 2-3
Lyhyt väli jonne polku johdatti helposti.

Rastiväli 3-4
Tällä välillä tuli juostua hieman liikaa. Ihan turhaan, mutta ei harmita. Lähdin kolmoselta hieman poikkeavasti speedway-radan kautta, kun suurin osa pamautti ilmeisesti motocross-radan pihan poikki. Todennäköisesti ajassa ihan samaa luokkaa oleva pyrähdys. Neloselle tultiin pienen haparoinnin kautta kuitenkin melko mallikkaasti.

Rastiväli 4-5
Teboilin pihamaa siinsi oikealla, joten sitä mukaillen ja karttaa tarkasti tuijottaen tulin rastille hyvin. Olin ilmeisesti tällä lyhyellä aikavälillä ihan kärkikastia. Wuhuu.

Rastiväli 5-6
No sitten tämä ottaa taas suunnalla rastille ja oikealta ohi. Harjun päältä rastin pitäisi löytyä ja nurkissa taas oltiin, mutta ei varmaa tietoa missä kohdassa harjua ollaan. Sen sijaan että olisin kaahannut edestakaisin, päätin juosta toisella puolella harjua olevalle polulle, siitä ojalinjaa pitkin aikalailla mainiosti rastille. Ei sinänsä kovin paha, koska tässä tehtiin pienimuotoista "paikannan itseni kartalle" tyyppistä harjoitetta.

Rastiväli 6-7 (VOI PERKELE)

Ei mitään epäselvää siitä miten seiskalle päästään. Harjua seuraten polulle joka johdattelee nätisti tontin nurkalle, josta rasti löytyy. Ja näin tehtiin. Ei tässä mitään kompasseja tarvita ja taas talla pohjaan.
Löytyi polku joka johdatteli sopivasti isompien polkujen risteykseen. Risteyksestä joku muukin juoksi parhaaksi katsomaani suuntaan, joten sinne siis.
100m, polku seuraa ihan kartalla olevia muotoja,
200m vielä hieman ja kohta talo tulee näkyviin,
300m-400m meni ihan sumussa,
500m EI TAAS!!!
Missä ***vetissä mä taas olen. Tässä vaiheessa epätoivo valtasi mielen ja olin harvinaisen varma että EI OLLUT OIKEA POLKU EI!!! Se tässä on omituisinta että tuollaisen 500m voi pamauttaa yhtäkkiä ja luulee juosseensa vasta noin 200-300m. No ei muuta kuin epätoivoista kartanlukua pitkä tovi. "Okei tuossa on tuo isompi kivi ja tuossa sen vieressä oleva pienempi polku". Muuten hyvä, mutten vielä mitenkään voinut kuvitella juosseeni täysin päinvastaiseen suuntaan mitä piti. Sitten joku hahmo vielä menee huhuilemaan että etsitkö rastia nro 5. NO EN ETSI EN!!!
Tämä tosin vahvisti että olen siellä missä kaikesta epäuskoisuudesta huolimatta kuvittelinkin olevani. Ja kartalla taas. Juosten kohti sitä alunperin metsästämääni isompaa polkua ja siitä virheittä rastille. Jos olisin sitä sorttia etkä itku tulisi herkästi, olisin ehkä saattanut kyyneeleen vuodattaa, mutta olen enemmän sitä sorttia että kirosin mielessäni kaikilla kotimaisilla kirosanoilla ja taisi siinä tulla muutama ulkomaankielinenkin mieleen. Mitäs tästä silti. Kunto noissa kilometrin koukuissa vaan kasvaa (tämän päivän mielipide, ei eilisen)

Rastiväli 7-8
Tulin rastille ihan ajatusteni mukaisesti ja olin jopa ihan nurkalla. (tiesinkin jopa sen) Mutta edellisestä sössimisestä masentuneena ajattelin ottaa vielä pientä kartanlukutreeniä ja tsekata miten niitä polkuja oikein tulkitaan. Meni joku minuutti aikaa, mutta MITÄ SITTEN. NIINKU SITÄ EI OLIS JO MUUTENKI TAAS TARPEEKS KÄYTETTY.

Rastiväli 8-9-MAALI
Ja lopusta ei oikein ole enää mitään kerrottavaa. Meni juuri niinkuin pitikin. Ainoa asia mikä pisti kuitenkin inan huvittamaan EMITiä palauttaessani oli autossa istuneen rouvan ensimmäinen kommentti. "Ja millekäs radalle aiot lähteä" :) Kommentoin tähän että eiköhän tässä nyt ollut tälle päivälle ihan tarpeeksi. Rouva yritti vielä pelastaa tilannetta heittämällä hauskasti että en näyttänyt yhtään siltä että olisi ollut edes hiki.

Kuitenkin autoon istuessani silmiin valuva hienomainen aine pisti silmiä kirvelemään. Jos metsässä ei vauhti riittänyt niin autonratissa sitä olikin sitten ihan tarpeeksi, mutta se siitä.

Eilinen kommentti aiheesta suunnistus olisi ollut ON SUUNNISTUS VAAN PASKA LAJI!!!
Tänään ei tunnu enää ihan yhtä pahalta.

-Miikka