perjantai 25. lokakuuta 2013

10 kysymystä Hirvelle

Lokakuun aurinko paistaa suoraan sisään suurista ikkunoista häikäisten silmiäni astuessani hämärään toimistohuoneeseen. Oven pielessä kiiltävässä kyltissä komeilee kunnioitusta herättävä titteli, "Päälikkö". Silmieni totuttua kirkkaaseen vastavaloon huomaan ikkunan ääressä istuvan hahmon. Hahmo istuu tuolissa selin itseeni päin ja näyttää vaipuneen ajatuksiinsa. Aurinko kultaa arvokkaan hahmon ääriviivat. Hetkessä on jotain taianomaista.

Rikon maagisen hetken yskähtämällä ja kysymällä varovasti "Sopiiko puhutella?". Hahmo istuu vielä hetken hiljaa paikallaan ja kääntyy sitten hitaasti minua kohti. Siinä hän on, Pertti "Hirvi" Heinikangas, porilaisen suunnistuksen legenda, pohjoisten havumetsien taipumaton ikihonka.

"Olisi muutama kysymys joukkueemme blogiin" totean ääni jännityksestä väristen. Legenda hymähtää suotuisasti, joten uskaltaudun esittämään ensimmäisen kysymykseni koskien legendan ensimmäistä kosketusta suunnitukseen. Hetken mietittyään legenda vastaa äänellä, joka kaikuu menneiden aikojen muistoja: "Niin kuin monille meistä miehistä, armeijassahan se oli. Mutta kipinä syttyi ja jatkui siviilissä kuntorasteilla ja siitä suunnistusseuraan jne. Jukolaankin sitten mentiin ja heti tietenkin itsevarmana yö-osuuksille". 

"Entäs unohtumattomin Jukola -kokemuksesi?", jatkan innostuneena. "Olisiko se eka tai toka kerta kun olin Jukolassa. Ja ei kun kaveri metsään yöosuudelle lamppu päässä. Silloiset akut oli sitä sun tätä ja hiipuihan se kesken suorituksen. Siinä sitä mentiin kaverien lamppujen valossa pitkää n. 1km rastiväliä. Yhdessä vaiheessa en enää yhtään tietänyt missä ollaan menossa, ja onko tämä letka menossa minun rastilleni. Ikuisesti on jäänyt mieleen se helpotuksen tunne, kun tultiin rastille ja koodi oli oikea."

Rohkaistuneena uskaltaudun kysymään uran parhaasta saavutuksesta, johon Heinikangas pienen muistelun jälkeen toteaa:  "Parasta saavutusta ei ehkä vielä ole tullut, mutta yksi hyvä oli v. 1993 Paimion Jukolassa, jossa muuten Rastikarhut voitti Venlojen viestin. Itse tein 12,2km avausosuudella (yö) nappisuunnistussuorituksen ja jäin maailman huippusuunnistajien joukossa  kärjelle ainoastaan 15.12, loppuaika 1.28.41.0."  "Mikä sitten on salaisuutesi? Millä erikoisosaamisella olet saavuttanut tuon arvostuksen ja legendan maineen, josta sinut tunnetaan?" "Delegointi. No, suunnistuksesta puhuttaessa osaamiseni tässä lajissa on suunnistuksen puolella, ei tällä kropalla ajokoiria kiinni juosta, vaikka lempinimeksi tähän joukkueeseen Hirvi tulikin." 

"Siitä puheen ollen, miten oikein päädyit NOT-OK PKS SK:n jäseneksi?". Mestari naurahtaa lempeästi vastaa hymynkare huulillaan: "”Pojat” ovat tainneet kaffepöydässä saada ajatuksen Jukolaan osallistumisesta kesällä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta suoraan kaaliin. Meikäläisen kutsu mukaan sähköpostilla kesken loman johtunee niistä menneiden vuosien suoritusten pullisteluista."

Johdatan keskustelua tulevan Jukolan viestin suuntaan ja tivaan mestarilta tavoitetta ensivuoden viestiin ja neuvoja nuoremmille joukkuetovereille. "Niin kuin aina ennenkin, hyväksytty suoritus, ajalla ei niin väliä. Tsempata keltanokkajoukkue samaan tahtoon.", toteaa Heinikangas ja jatkaa "Uransa alkutaipaleella olevalle suunnistajalle hyvä suoritus tulee vain ja ainoastaan suunnistuksen kautta." Kysymykseen joukkueen menestyksestä Pertti toteaa kryptisesti "Saamme kaikki onnistuneen hyvän henkilökohtaisen suorituksen ja sijoitus on sen mukainen."

Heinikankaalla on huippunimeksi jo aika lailla ikää, vaikkei se suorituksissa vielä ole näkynytkään. Siksipä uskaltaudun kyysymään, vieläkö ura Kuopio-Jukolan jälkeen jatkuu? "Niin kuin aikaisempaan kysymykseen vastasin, parasta suoritusta ei ehkä vielä ole tullut. Metsästetään sitä parasta suoritusta niin kauan kuin jalka mättään yli nousee. Yksi hyvä mahdollisuus olisi taas Louna-Jukola Paimiossa 2015."

Vaistoan haastattelun olevan lopussa. Haluan kuitenkin vastauksen vielä yhteen perustavaa laatua olevaan kysymykseen, peukku vai levy? "Peukalo yli 20 vuoden takaa. Ei kai sitä levyllä enää osaisikaan." Vastauksen jälkeen mestari kääntyy takaisin ikkunaan päin. Haastattelu on päättynyt.

-A









1  

1 kommentti: