Ilma ulkona on mitä mahtavin. Olo on hieman jännittynyt kun saavun henkilökohtaisen suunnistusvalmentajani kanssa kohti Pihlavan uimahallin parkkipaikkaa. Parkkipaikka oli täynnä autoja. Lähtöpaikan vieressä lähtöön valmistautui myös kolmikko Olin, Lappalainen, Piisi. Ajoimme auton viimeiseen tyhjään parkkiruutuun. Tunsin oloni hieman orvoksi salibandyjoukkueen veryttelyhousuissa, nuhjaantuneissa juoksutossuissa sekä mustassa poolopaidassa. Ympärillä olevat ihmiset olivat täysiin suunnistusvarusteisiin pukeutuneita ihmisiä seuran väreineen. Saavuimme hakemaan kartat ja ilmoittamaan valitun karttareitin. Perin kunnianhimoisesti valitsimme pisimmän A-reitin (kolmikko Olin, Lappalainen, Piisi valitsivat reitin C). Illan isona teemana oli kartanlukutaidon kehittäminen ja karttamerkkien opiskelu. Tämä heijastui vahvasti reitinvalintoihin (haimme pieniä metsäpolkuja emmekä niinkään isompia tieuria) ja sitä kautta myös loppuaikaan, joka oli luvalla sanoen surkea (johtunee myös siitä että kävelimme yli 90% matkasta). Kompassia en vieläkään oikein oppinut käyttämään, mutta senkin aika tulee vielä. Sen verran pidän itseäni kunnianhimoisena ihmisenä, että hävettää loppuaika, joten ensikerralla on hölkättävä/juostava selvästi merkittävämpi osa reittiä. Seuraavan kerran palataan allekirjoittaneen puolesta asiaan toivon mukaan 29.7 maanantairastien jälkeen tai viimeistään 1.8 torstairastien jälkeen. Loppuun vielä iso kiitos ja kumarrus henkilökohtaiselle valmentajalleni ennen kaikkea hyvistä hermoista kun joutuu metsässä urpoa opettamaan.
Alapuolella pari kuvaa lenkin jälkeen sekä linkki tuloksiin.
Hymy ei hyytynyt edes parkipaikalla maaliintulon jälkeen.
Myös tällä reissulla tuli vuodatettua verta ja hikeä (kyyneleitä ei onneksi tarvinnut vuodattaa). Verta eksyi myös kartan päälle
-Topi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti