Nyt oli vuorossa ensimmäistä kertaa pieni kilpailu henkilökohtaista mentoriani vastaan. Lähdimme liikkeelle väliaikalähdöllä minä ensin. Ensimmäiselle rastille tulin ihan hyvin, joskin pienen pieni epävarmuus oli menossa koska olin niin monesti pummannut pahasti juuri ensimmäisen rastin. Lopulta löysin rastin 10 nopeimpaan aikaan ja olin kokonaista sekunnin mentoriani nopeampi ensimmäisellä rastivälillä. 1-2 rastivälin tulin myös mielestäni hyvin onnistuneesti kuviorajaa hyödyntäen ja olin tällä välillä 9:ksi nopein ja kasvatin eroa kilpakumppaniini 6 sekuntiin.
Kolmannelle rastille mentäessä pääsin rastiympyrän lähettyville melkoisen hyvin, mutta nyt itse rastin löytäminen tuotti vaikeuksia ja niinpä tein pienen pientä kiemuraa rastiympyrän ulkokehällä ennen kuin löysin itse rastin. Aikaa tähän harhailuun tuhlaantui hieman. Niinpä hävisin tällä välillä 2 minuuttia kaverilleni. Jos keskitytään positiivisiin asioihin, niin voidaan todeta, että säilytin tyyneyteni pikku harhailuista huolimatta varsin hyvin. Rastivälillä 3-4 lähdin ehkä hieman liikaa oikealta ja niinpä etenin hieman epävarmasti kohti rastia, mutta löysin sen kuitenkin. Aikaa tuhraantui lähinnä kartanlukemiseen, koska se tapahtui sen verran verkkaisesti. Eroa kaveriini tuli tällä välillä 50 sekuntia, joten eromme oli tässä kohtaa 2.44 tappiokseni. Tällä välillä törmäsin myös A-rataa suunnistaneeseen Heinikankaaseen.
Välillä rastilta 4 rastille 5 hukkasin jälleen itseni kartalta, mutta onnistuin pääsemään takaisin kartalle pellon reunasta ja 5 rasti löytyikin sen jälkeen helposti. Aikaa tässä itsensä hukkaamisessa toki tuhraantui. Tällä välillä törmäsin ensimmäistä kertaa kaveriini ja tajusin olevani jo selvästi häntä jäljessä. Tällä rastivälillä tappiota tuli 2.03. Olin siis jäljessä tämän rastin jälkeen 4.47. Kutosrastille mentäessä homma toimi muuten hienosti, mutta jouduin pysähtelemään polkujen risteyksissä, että varmasti valitsen oikean polun. Näihin varmisteluihin kului arvoikkaita sekunteja, vaikka vauhti muuten olikin mielestäni ihan kelvollista. Niinpä tälläkin rastivälillä tuli takkiin, mutta vain 6 serkuntia. Näin ollen eromme oli nyt 4.53.
Lähdettäessä kutoselta seiskalle otin suunnan polulle ja siitä sitten suoraan seiskarastille. Rasti löytyi helposti, koska rastilla oli muutakin porukkaa leimaamassa samaan aikaan. Tällä välillä olin kaveriani 1.27 nopeampi ja olimme rastilla samaan aikaan. Tämä väli oli kaiken kaikkiaan itselläni ihan onnistunut. Suuren suuri pummi odotti vielä tulemistaan.
Rastivälillä 7-8 tuli kuin tulikin se suuri pummi. Liekö syynä sitten ollut kaveriin törmääminen rastilla ja siitä aiheutunut hämmennys tai mikä tahansa. Ajattelin lähteväni polkureittiä ja todella lujaa. Niinhän siinä sitten kävi, että pitkäksi meni ja pahasti. Siitä sitten takaisin kartalle ja suuntaa kohti rastia. Mutta kun hommat menee pieleen niin ne menee pieleen, joten harhauduin taas hieman ja kaverini tuli vastaan jo rastilta pois. Tässä vaiheessa epätoivoon vaipuminen oli lähellä. Jatkoin kuitenkin sitkeästi rastin etsimistä ja ehdin jo moneen kertaan kirota suppa-rastit alimpaan helvettiin tällä ikuisuudelta tuntuneella rastivälillä. Yhdessä kohdassa vielä ihmisten selkäefekti lähti viemään minua väärään suuntaan. Onneksi hyvin pian ymmärsin olevani menossa väärään suuntaan. Sitten rajapyykille ja kyllähän sieltä onneksi se suppa löytyi ennen kuin "Via Dolorosa" alkoi korvissani soimaan liian voimakkaasti. Aikaa välille tuhraantui 13:04 ja ero kaveriini kasvoi 13.38 suuruiseksi. Jälkeenpäin karttaa katsottuani välihän olisi ollut todella helppo ottaa puhtaalla kompassisuunnalla. Näin ollen ajateltuna pummin suuruus oli vähintään 10 minuuttia.
Rastilta 8 lähdin kauheaa laukkaa kohti yhdeksikköä, sillä tuo edellinen pummailu oli kasvattanut banaanin otsassani niin suureksi. Siellä minä ravasin metsässä kuin edellisvuotinen hirvenpoikanen konsanaan. Tavoitteenani oli räjäyttää pohja-aika kyseiselle rastivälille. Valitettavasti häviävän pieni pysähdys polunristeyksessä ja rastikoodin ja määreen tarkastaminen söi hieman ajasta samoin kuin amatöörimäinen emit-leimasimen käyttö. Jos James Bond poistaessaan pommista sytytintä olisi söheltänyt yhtä paljon kuin minä leimasimelle olisi Bond-filmien taival jäänyt kovin lyhyeksi. Mutta yhtä kaikki olin rastivälillä 3 ja jäin pohja-ajasta 7s. Kaveriani sain kiinni tällä välillä 1.49 ja eromme oli tämän jäkeen siis 11.47.
Tästä sitten lähdin juoksemaan maaliin niin paljon kuin kintuissa riitti voimaa. Matkaa oli 450m. Vähän yli puolet matkasta jaksoin tulla varsin hyvää vauhtia, mutta loppuun vauhti sitten hieman hyytyi. Tuloksena 4 nopein aika viimeiseltä rastilta maaliin. Onnistuin vielä tällä välillä kaventamaan eroani kaveriin hieman sillä olin 1.14 kaveriani nopeampi. Lopussa meille jäi siis eroa 10.33..
Loppuaikani oli 56.40, eli olin kaikesta huolimatta ensimmäistä kertaa alittanut tunnin "haamurajan". Olkoonkin että reitin pituus oli vain 3.7km. Lisäksi tein rastivälien oman sijotusennätykseni (3/20) ja loppusijoitusennätykseni (14/20). Tuo rastivälin 7-8 raskas pummi hieman painaa mieltä, mutta eipä tässä kannata vaipua epätoivoon, koska sen verran merkittävän kehitysaskeleen mielestäni onnistuin ottamaan. Liekö syynä sitten ollut pieni kilpailutilanne vai mikä. Onneksi kuitenkaan kaverini ei joutunut odottamaan maalissa liian kauaa.. Seuraavan kerran allekirjoittanut leimaa emitillä Kaupissa 23.9.
PS. Nyt ei soi päässä Via Dolorosa.
-Topi
Kartta juoksemastani reitistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti