Osallistuin kahteen kivenkovaan
rastikilpailuun avokalliomaastoissa Porin ja Ulvilan puolella tällä viikolla.
Ensimmäinen näistä sijoittui 12.5
maanantairasteihin Pikku Rottajärvelle,
josta aloitin suunnistusharrastukseni viime vuonna Hirven opastuksella. Tämä
loi erittäin hyvän pohjan lähteä tavoittelemaan huippusuoritusta tutuissa
maastoissa. Valitsen A-radan (6,1km) kuten kaikissa tämän vuoden tapahtumissa
olen tehnyt. Tämä on laskelmoivaa suunnittelua suoritustason kohentamiseksi
ennen päätapahtumaa. Lähdin matkaan kuten tavallisesti melko reippaasti ja
nappasin ykkösrastin kivuttomasti siirtyen kohti kakkosrastia, joka odotti suon
takana. Siirtymän aikana muistin, että sports tracker jäi laittamatta päälle ja
räpläsin sen siinä matkalle online-tilaan. Siinähän kävi kuten arvata saattaa -
tapahtui keskittymishäiriö ja selkeä pummi oikealle rastipisteestä. Virheen
huomatessani paikansin itseni uudelleen kartalle ja sieltä numero kaksi tuli
vastaan uuden suunnan kanssa. Sitten olikin koko kisan mieleenpainuvin rastiväli
edessä, nimittäin nousu kallion päällä olevalle rastille. Vastaan jolkotteli
”Hirvi”, jonka pasmat sekosivat täysin minut nähdessään. Olisikohan syynä
Hirven sekoilulle ollut allekirjoittaneen itsevarma ja uljaan oloinen askellus
kohti päämäärää? Vaihdoimme kuulumiset ja Hirvi totesi myös, että hänen on
parasta hakea allekirjoittaneen rastilta vauhtia. Seuraavat rastit aina kasille asti menivät
kivuttomasti, mutta siellä oli loppua usko alarinnerastin kanssa. Jäin
kiertämään kallion päälle uskaltamatta hakeutua riittävän alas. Tämä hoitui
luonnollisella tavalla, kun kaverit alkoivat pukkaamaan ohi kummaltakin
puolelta alarinnettä kohti. Puhdas peesi ja rasti plakkariin. Tämän jälkeen
viisi viimeistä rastia hoitui kohtuullisilla reitinvalinnoilla maaliin.
Unohtamatta, että rastilla 12 tuli opastettua vanhempi herramies kartalle
takaisin.
Uskallan sanoa, että Pikku
Rottajärvi ei pettänyt tälläkään kerralla. Upea keli ja haastava maasto antoi
enemmän kuin otti. Sijoitus puolessavälissä osallistuja joukkoa. Tulokset löydät täältä.
Jälkimmäinen viikon tapahtumista
sijoittui maantieteellisesti vain muutaman kilometrin päähän Ulvilan puolelle
ns. Puhjun alueelle 15.5 torstairastien tunnelmiin. Hieno ilma, +11 astetta ja aurinko paistoi.
Otin jälleen A-radan (5,9km) ja suunta aloituspaikalle. Lähtö tuli suoritettua
ja selviydyin ykköselle helposti. Itseluottamus nousuun, vauhtia lisää ja ohoh
väärä polku kakkoselle ja taas tähän kohtaan pummi. Takaisin kartalle pääsin
kohtuullisen nopeasti ja rastin nappasin mäen päältä. Sen verran tämä jäi
kalvamaan, että kolmosrastin ympärillä tuli taas pyörittyä pari ylimääräistä
minuuttia. Lieneekö syynä ollut se kuuluisa itseluottamuksen romahdus edellisen
virheen seurauksena? Rauhallisesti otin
suuntaa neloselle päästäen ohi pari varmempaa suunnistajaa. Selvisin sinne hyvin
ja siitä aina rastille 14 asti meni mukavasti. Tämän jälkeen oli yksi rasti
jäljellä ja kotimatka alkoi häämöttää. Klassinen
tunne siitä, että suunnistus on ohi ja otan tuon viimeisen tuosta noin vain,
kostautui. Mikä lie aivopieru tullut, kun otin suunnan 90 astetta halutusta
poiketen. Kun tämä selvisi minulle, valitsin kiertotien ja hävisin viimeisellä
rastivälillä pari kolme minuuttia paremman suunnan valinneisiin.
Sijoitukset ja ajat ovat alkaneet
vakiintumaan näillä kulmilla sinne puolenvälin paikkeille osallistujamäärän
suhteen. Tulokset torstairasteilta täällä.
Suunnistusterveisin
Kullaan Novikov
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti